Hieman kasvatusideologiastani
Esimmäisen abyni sain vuoden tammikuussa 2000, ja pikkuhiljaa rotuun ja kissaharrastukseen tutustuessani heräsi ajatus omasta abypentueesta. Ensimmäinen Nebuankhet-pentue syntyi vuonna 2002, ja alkuun ajattelemani pari pentuetta onkin omituisesti venähtänyt. En halua kodistamme kissasäilyttämöä, joten maksimimäärä aikuisia kissoja meillä on 5. Kaikkien kissojen on saatava riittävästi tilaa ja ennen kaikkea aikaa, myös sen vanhemman ikäluokan, joka ei enää lisäänny eikä käy näyttelyissä. Tämän porukan kanssa ehdimme riittävästi seurustelemaan, eikä keskinäisiä konflikteja pääse niin helposti syntymään, kuten isoissa kissalaumoissa saattaa käydä. Senioreillekin riittävän rauhallisten kotiolojen takaamiseksi osa Nebuankhet –pentueista syntyykin sijoituskodeissaan.
Vuosien varrella kasvatusfilosofiani on kirkastunut alun ”pennut olisivat kivoja”-vaiheen jälkeen. Tietoakin on karttunut sekä kissoista yleisesti että erityisesti abessinialaisista: sukutauluista, kehityksestä, rodun historiasta, terveydestä jne. Mielenkiintoni kohteena ovat alusta asti olleet erityisesti diluutiovärit, sininen ja beige, mutta yhdistelmiä miettiessäni ovat muut asiat, kuten sukutaulun harvinaisuus, menneet värin tai muun ulkoisen ominaisuuden edelle.
Kasvatuksellisesti ambitioni ovat ihan toisaalla kuin näyttelyvoittajien tuottamisessa. Olen koulutukseltani biologi, ja tästä osaltaan johtuen on geneettinen monimuotoisuus ja geenipohjan laajuus ehdottomasti tärkein tavoite kasvatustyössäni. Olen kiinnostunut harvinaisemmista sukutauluista, joten siitosmatadorit jätän muille. Kasvatuskissani ovat tehneet maksimissaan 3 pentuetta, eli en "astuta kaikkea mikä liikkuu" samalla kollilla ja tytöt pääsevät viettämään huolettomia kastraattipäiviä yleensä yhden tai kahden, joskus harvemmin kolmen pentueen jälkeen. Tässä ajassa olisi mielestäni jo pitänyt saada seuraava sukupolvi linjaa jatkamaan. Tarkoituksena on kasvatustyön ja sukupolvien eteneminen eikä kissamäärän lisääminen.
Koska maailma on nykyään pieni, isojen tuottajien sukutaulut leviävät ja yleistyvät nopeasti maailmanlaajuisesti, kaventaen rodun geneettistä monimuotoisuutta. Nykyään saa näyttelymenestyneistä linjoista liukuhihnalla tuotettuja pentuja jopa klikkauksella, ja näitä valitettavasti monet palkinto-orientoituneet tuottajat sitten tuolla maailmalla hankkivatkin. Geenipohjan kaventumisen ikävät seuraukset, kuten yleinen vastustuskyvyn heikkeneminen, kissayksilöiden koon vähittäinen pieneneminen, fertiliteetin aleneminen ja eliniän lyheneminen eivät vielä muutamassa sukupolvessa näy, mutta lyhytnäköinen pika(näyttely)voittojen tavoittelu ei ole minun tapani kasvattaa. Haluan että puhdasrotuinen abessinialainen on terve ja elinvoimainen rotu vielä tulevaisuudessakin. Joskus harvinaisempien linjojen kanssa työskennellessä voi joutua tinkimään näyttelymenestyksestä, mikä ei ole minulle ongelma. Puhutaan kuitenkin rodunomaisesta ja standardin mukaisesta ulkonäöstä, vaikka viimeisimmät muotitrendit eivät ehkä täyttyisikään.
Erittäin tärkeä asia on minulle myös toiminnan avoimuus: kaikkien pentueideni sukutaulut löytyvät Eros-tietokannasta, samoin kotisivuiltani. Samoin olen listannut kotijoukkomme näkösälle, täällä elää vakiintunut ja hyvin yhdessä toimiva kissaporukka, joille haluan tarjota stabiilit ja mukavat kotiolot. Eros-tietokannasta saa myös laskettua sukusiitosprosentin ja sukukatokertoimet, jotka ovat minulle keskeisiä työkaluja kasvatuskissoja valittaessa ja yhdistelmiä suunniteltaessa.
Tarjolla on ollut myös kaupallinen "diversiteettityökalu" MyCatDna. Tällä hetkellä testi ei ole käytössä yritysfuusion vuoksi. Tämän testin on ostanut on kuitenkin vasta alle 100 abessinialaista, joten maksullisilla prosenteilla ei valitettavasti tee vielä yhtikäs mitään. Mutta tulevaisuudessa, kun kissoja on useampi tuhat, nämä prosentit alkavat olla jo kiinnostavia. Sukutaulutyöhön ei kuitenkaan ole oikotietä. Ne on kasvattajan tunnettava kymmeniä sukupolvia taaksepäin, samoin kuin rodun historia. Lisäksi luonnollisesti se harvinaisempi sukutaulu on arvokkaampi kuin joka nurkalta löytyvä, tätä asiaa ei voi prosenteilla ilmaista.
Kissojeni sukutauluissa on vain puhdasrotuisia abessinialaisia neljässä perusvärissä. Abessinialaisen rodun kehittäjät aikanaan päättivät, että abessinialainen on lyhytkarvainen kissa ja tekivät valtavan työn saadakseen mm. pitkäkarvan ja muut rotumääritelmään kuulumattomat ominaisuudet pois geenipohjasta. Tätä linjausta kunnioitan, ja kasvatan vain kissoilla joiden sukutauluissa ei ole muita rotuja tai karvanpituuksia 70-80 -luvun jälkeen, jolloin somali rotuna eriytettiin. Onneksi abessinialainen on paitsi yksi vanhimmista, myös yksi maailmanlaajuisesti suosituimmista kissaroduista, joten kasvatusmateriaalia riittää aidoissakin abessinialaisissa eikä tarvitse tyytyä melkein-abyihin. Harvinaisempia linjoja ei tosin välttämättä saa ihan tuosta noin vain, vaan niiden eteen joutuu tekemään töitä ja osoittamaan luotettavuutensa.
Näyttelyitä saa harrastaa se ken haluaa, käyn itse siellä silloin tällöin joko kissan kanssa tai ilman, kavereita tapaamassa, mutta missään tapauksessa kasvattieni kanssa ei ole pakko käydä näyttelyissä. Minulle ulkomuotomeriittejä ja pokaaleja huomattavasti tärkeämpi asia on löytää hyvät ja vastuulliset kodit, joissa kasvattini saavat elää rakastettuina perheenjäseninä koko elämänsä, ja jossa ne saavat tarvitsemaansa huomiota ja aktiviteetteja. Ja tämä ei ole vain mainoslause ja sanahelinää. Abessinialainen on luonteeltaan ekstrovertti ja kaipaa tekemistä ja huomiota, sohvankoristeeksi siitä ei ole.
Kasvatuskissat testaan luonnollisesti FIV:n, FeLV:n ja sienen varalta, myös PRA:n ja PK-anemian varalta. Nämä kaikki terveystiedot löytyvät kätevästi Kissaliiton Omakissa-palvelusta, joten en ole niitä erikseen tänne listaillut. PRA on perinnöllinen silmän verkkokalvon rappeutumasairaus, ja PK-anemia on perinnöllinen pyruvaattikinaasientsyymin puutoksesta johtuva anemia. Molemmat ovat väistyvästi eli resessiivisesti periytyviä ja nykyään usealta kissarodulta löydettyjä sairauksia. PRA:han tai PK-anemiaan sairastuneita abessinialaisia ei ole enää vuosiin tavattu Suomessa, koska geenitestin käytöllä voidaan helposti estää mahdollisesti sairastuvien kissojen syntyminen.
Luovutettaessa kasvattini ovat kolmasti rokotettuja (kissa tarvitsee tehosterokotuksen vasta vuoden päästä, eikä heti luovutuksen jälkeen), mikrosirutettuja ja niillä on Suomen Kissaliiton rekisterikirja. Hieman rokotusaikataulusta riippuen pennut ovat valmiita uusiin koteihin keskimäärin 15 viikkoisina. Itsestäänselvästi Nebuankhet-pennun mukana tulee kasvattajan 24/7 helpline.
HUOM. Suosittelen ehdottomasti tukemaan vastuullista kasvatustoimintaa hämäräbisnesten ja eläinten hyväksikäytön sijasta. Jos kissanpentu ei ole rekisteröity joko Suomen Kissaliittoon, CFA:han tai TICAan, se ei ole rotukissa. Rekisteröinti EI maksa satasia, vaan muutaman kympin. Ainoa syy rekisteröimättömyydelle on se, että toiminta ei kestä päivänvaloa tai täytä terveys- ja hyvinvointivaatimuksia. Älä siis tule bisnesmaakareiden huijaamaksi ja maksaneeksi mersun hintaa kottikärryistä joihin on lätkäisty mersun logo kylkeen.
Vuosien varrella kasvatusfilosofiani on kirkastunut alun ”pennut olisivat kivoja”-vaiheen jälkeen. Tietoakin on karttunut sekä kissoista yleisesti että erityisesti abessinialaisista: sukutauluista, kehityksestä, rodun historiasta, terveydestä jne. Mielenkiintoni kohteena ovat alusta asti olleet erityisesti diluutiovärit, sininen ja beige, mutta yhdistelmiä miettiessäni ovat muut asiat, kuten sukutaulun harvinaisuus, menneet värin tai muun ulkoisen ominaisuuden edelle.
Kasvatuksellisesti ambitioni ovat ihan toisaalla kuin näyttelyvoittajien tuottamisessa. Olen koulutukseltani biologi, ja tästä osaltaan johtuen on geneettinen monimuotoisuus ja geenipohjan laajuus ehdottomasti tärkein tavoite kasvatustyössäni. Olen kiinnostunut harvinaisemmista sukutauluista, joten siitosmatadorit jätän muille. Kasvatuskissani ovat tehneet maksimissaan 3 pentuetta, eli en "astuta kaikkea mikä liikkuu" samalla kollilla ja tytöt pääsevät viettämään huolettomia kastraattipäiviä yleensä yhden tai kahden, joskus harvemmin kolmen pentueen jälkeen. Tässä ajassa olisi mielestäni jo pitänyt saada seuraava sukupolvi linjaa jatkamaan. Tarkoituksena on kasvatustyön ja sukupolvien eteneminen eikä kissamäärän lisääminen.
Koska maailma on nykyään pieni, isojen tuottajien sukutaulut leviävät ja yleistyvät nopeasti maailmanlaajuisesti, kaventaen rodun geneettistä monimuotoisuutta. Nykyään saa näyttelymenestyneistä linjoista liukuhihnalla tuotettuja pentuja jopa klikkauksella, ja näitä valitettavasti monet palkinto-orientoituneet tuottajat sitten tuolla maailmalla hankkivatkin. Geenipohjan kaventumisen ikävät seuraukset, kuten yleinen vastustuskyvyn heikkeneminen, kissayksilöiden koon vähittäinen pieneneminen, fertiliteetin aleneminen ja eliniän lyheneminen eivät vielä muutamassa sukupolvessa näy, mutta lyhytnäköinen pika(näyttely)voittojen tavoittelu ei ole minun tapani kasvattaa. Haluan että puhdasrotuinen abessinialainen on terve ja elinvoimainen rotu vielä tulevaisuudessakin. Joskus harvinaisempien linjojen kanssa työskennellessä voi joutua tinkimään näyttelymenestyksestä, mikä ei ole minulle ongelma. Puhutaan kuitenkin rodunomaisesta ja standardin mukaisesta ulkonäöstä, vaikka viimeisimmät muotitrendit eivät ehkä täyttyisikään.
Erittäin tärkeä asia on minulle myös toiminnan avoimuus: kaikkien pentueideni sukutaulut löytyvät Eros-tietokannasta, samoin kotisivuiltani. Samoin olen listannut kotijoukkomme näkösälle, täällä elää vakiintunut ja hyvin yhdessä toimiva kissaporukka, joille haluan tarjota stabiilit ja mukavat kotiolot. Eros-tietokannasta saa myös laskettua sukusiitosprosentin ja sukukatokertoimet, jotka ovat minulle keskeisiä työkaluja kasvatuskissoja valittaessa ja yhdistelmiä suunniteltaessa.
Tarjolla on ollut myös kaupallinen "diversiteettityökalu" MyCatDna. Tällä hetkellä testi ei ole käytössä yritysfuusion vuoksi. Tämän testin on ostanut on kuitenkin vasta alle 100 abessinialaista, joten maksullisilla prosenteilla ei valitettavasti tee vielä yhtikäs mitään. Mutta tulevaisuudessa, kun kissoja on useampi tuhat, nämä prosentit alkavat olla jo kiinnostavia. Sukutaulutyöhön ei kuitenkaan ole oikotietä. Ne on kasvattajan tunnettava kymmeniä sukupolvia taaksepäin, samoin kuin rodun historia. Lisäksi luonnollisesti se harvinaisempi sukutaulu on arvokkaampi kuin joka nurkalta löytyvä, tätä asiaa ei voi prosenteilla ilmaista.
Kissojeni sukutauluissa on vain puhdasrotuisia abessinialaisia neljässä perusvärissä. Abessinialaisen rodun kehittäjät aikanaan päättivät, että abessinialainen on lyhytkarvainen kissa ja tekivät valtavan työn saadakseen mm. pitkäkarvan ja muut rotumääritelmään kuulumattomat ominaisuudet pois geenipohjasta. Tätä linjausta kunnioitan, ja kasvatan vain kissoilla joiden sukutauluissa ei ole muita rotuja tai karvanpituuksia 70-80 -luvun jälkeen, jolloin somali rotuna eriytettiin. Onneksi abessinialainen on paitsi yksi vanhimmista, myös yksi maailmanlaajuisesti suosituimmista kissaroduista, joten kasvatusmateriaalia riittää aidoissakin abessinialaisissa eikä tarvitse tyytyä melkein-abyihin. Harvinaisempia linjoja ei tosin välttämättä saa ihan tuosta noin vain, vaan niiden eteen joutuu tekemään töitä ja osoittamaan luotettavuutensa.
Näyttelyitä saa harrastaa se ken haluaa, käyn itse siellä silloin tällöin joko kissan kanssa tai ilman, kavereita tapaamassa, mutta missään tapauksessa kasvattieni kanssa ei ole pakko käydä näyttelyissä. Minulle ulkomuotomeriittejä ja pokaaleja huomattavasti tärkeämpi asia on löytää hyvät ja vastuulliset kodit, joissa kasvattini saavat elää rakastettuina perheenjäseninä koko elämänsä, ja jossa ne saavat tarvitsemaansa huomiota ja aktiviteetteja. Ja tämä ei ole vain mainoslause ja sanahelinää. Abessinialainen on luonteeltaan ekstrovertti ja kaipaa tekemistä ja huomiota, sohvankoristeeksi siitä ei ole.
Kasvatuskissat testaan luonnollisesti FIV:n, FeLV:n ja sienen varalta, myös PRA:n ja PK-anemian varalta. Nämä kaikki terveystiedot löytyvät kätevästi Kissaliiton Omakissa-palvelusta, joten en ole niitä erikseen tänne listaillut. PRA on perinnöllinen silmän verkkokalvon rappeutumasairaus, ja PK-anemia on perinnöllinen pyruvaattikinaasientsyymin puutoksesta johtuva anemia. Molemmat ovat väistyvästi eli resessiivisesti periytyviä ja nykyään usealta kissarodulta löydettyjä sairauksia. PRA:han tai PK-anemiaan sairastuneita abessinialaisia ei ole enää vuosiin tavattu Suomessa, koska geenitestin käytöllä voidaan helposti estää mahdollisesti sairastuvien kissojen syntyminen.
Luovutettaessa kasvattini ovat kolmasti rokotettuja (kissa tarvitsee tehosterokotuksen vasta vuoden päästä, eikä heti luovutuksen jälkeen), mikrosirutettuja ja niillä on Suomen Kissaliiton rekisterikirja. Hieman rokotusaikataulusta riippuen pennut ovat valmiita uusiin koteihin keskimäärin 15 viikkoisina. Itsestäänselvästi Nebuankhet-pennun mukana tulee kasvattajan 24/7 helpline.
HUOM. Suosittelen ehdottomasti tukemaan vastuullista kasvatustoimintaa hämäräbisnesten ja eläinten hyväksikäytön sijasta. Jos kissanpentu ei ole rekisteröity joko Suomen Kissaliittoon, CFA:han tai TICAan, se ei ole rotukissa. Rekisteröinti EI maksa satasia, vaan muutaman kympin. Ainoa syy rekisteröimättömyydelle on se, että toiminta ei kestä päivänvaloa tai täytä terveys- ja hyvinvointivaatimuksia. Älä siis tule bisnesmaakareiden huijaamaksi ja maksaneeksi mersun hintaa kottikärryistä joihin on lätkäisty mersun logo kylkeen.
